Häiriöjatsit::

pic: Erwin Van Looveren

Häiriöjatsien viides vuosikerta käynnistyy psykedeelisesti The Puke Eatersin voimin. Sanaan psykedeelinen voi tämän trion kohdalla suhtautua hivenen varauksellisesti. Ääntelehtimisen ja äänien tuottamisen taustalla väijyvät poikkeuksellisesti hahmot Kristian Rädiätiön, Steen Guru ja The Slave. Yhtyeen juuret ulottuvat kutakuinkin kymmenen vuoden päähän ja nyt planeettojen asennot ovat suosineet yleisöämme sen verran että pääsemme nautiskelemaan: a) innovatiivisesta rytmiikasta, b) rapeasta helinästä, c) kurkku-urkujen virtaviivaisesta soinnista. Tai näistä kaikista yhtäaikaa.

"....highlighting the multiple permutations of time and space accessible to masters of a particularly crude form of improvisatory brain muscle." (stolen from Clear Spot-site)

Illan toinen trio oli ensin duo, jonka vanaveteen iskeytyi aina yhtä taipuisa kontrabasisti Tero Kemppainen. Duo Laihonen ja Pekkola ovat jo jonkin aikaa harrastaneet yhteisiä soittoharjoituksia, esiintymisiä ja toivon mukaan myös äänittämisiä. Pekkolan raaka tenorisaksofonitornado kohtaa hienotunteisen rumpali Laihosen, jonka ilmava tyyli ja rytmitaju pääsee välillä yllättämään yleisöä myös kovakätisellä soitolla. Odotamme yhtyeen konsertin kokonaisvaltaista yleisönhallintaa mielenkiinnolla.

Tanskalaissyntyisen Mette Rasmussenin ja amerikkalaisen Chris Corsanon duo heittää toisen Suomen keikkansa lämminhenkisen Telakan kompaktilla lavalla. Moneen ehtivän Corsanon noin neljä kättä siivittävät armottomuudellaan ja tyylipuhtaudellaan Rasmussenin vinkuvaa, puhisevaa ja paikoin jopa raastavaa foninkäsittelyä. Eikä yhtään sovi epäillä näiden kahden nuorehkon ammattilaisen ehtymättömiä voimavaroja ja tapoja käsitellä instrumenttejaan illan viimeisinä tunteina niin että hiki valuu myös pitkin yleisön selkärankaa.

Kuka tahansa vastuuntuntoisen yleisön jäsenistä ei pistä pahakseen vaikka illan DJ päästää höryryjä ulos samalla toki kunnioittaen 11. kesäkuuta kuollutta Ornette Colemania. Pari vuotta sitten Alan Wilkinson sotki soolo-osuutensa sekaan Lonely Womania, tekeekö DJ saman?

Thorman ja ilkeää mutta myös pehmeää improilua. Harmillista
rutinaa ja puhinaa kameratoiminnasta hiljaisissa kohdissa.

PATRIC THORMAN - kontrabasso (SWE)

Ruotsalainen 31-vuotias Thorman on omaperäisistä ideoista ja basson ulkoisista vekottimista huolimatta aina ollut kiinnostunut myös perinteikkäästä soitannasta. Suurella energialla, tarkalla vuorovaikutuksella ja kokeilunhalulla hän luo mielikuvitusrikasta kokeilevaa musiikkia. Parikymmentä maata kiertäneenä ja lukuisia soittokumppaneita myöhemmin päätyy Thorman jälleen kerran Suomeen lavalle nyt tovereinaan suomalainen kaksikko Black Motorin rytmiryhmästä.

Thorman interview in english

pic: Lars Jo|ênsson

Löytyykö Black Motorin taipuisasta rytmistä, raa´asta voimasta ja ajoittain jopa herkästä soundista vastusta Thormanin bassolle? Ihan varmasti, vaikka nyt fonisti Sippola hoitaa muita tehtäviä on Laihosen ja Rauhalan paikka näyttää tietä Telakan yöhön.

Black Motor pic: Carsten Stolzenbach

PAANIN KUORO

Nyt lähti iso vaihde päälle. Paanin Kuoron underground freejazzhässäkkä voi jonkun verran herättää ihmetystä välittömällä ja ehkei niin akateemisella soitollaan. Jäämme odottavalle kannalle ja toivomme kohtaavamme äänekkään muurin, jonka ylittäminen vaatii sietokykyä ja epäinhimillisiä voimia. Toisaalta voimme myös päätyä kuulemaan herkkyyttä jota itse yhtye, sen monissa muodoissaan, ei ole päässyt aiemmin kohtaamaan.

Pena Dassum tuolta Turun suunnalta on paukuttanut erityyppistä kotitekoista lyömäsoitin katrastaan ja väännellyt meluisia namikoita vuosien ajan nimellä UMPIO. Jostain syystä kutsua Häiriöjatseille ei ole tullut. Korjataan asia ja heti! Kaveriksi lavalle määräätään voimafonisti Sami Sippola, jonka murea soundi tuo mielenkiintoisen vastakohdan Dassumin napakalle äänimaisemalle.

2013

ALAN WILKINSON

Alan Wilkinson on syntynyt Ilfordissa, Etelä-Lontoossa vuonna ´55 ja alkoi puhaltamaan saksofonia tosissaan vasta reilun parinkymmenen vuoden ikäisenä, pistettyään kuvataiteet sivuun. Pari orkesteria myöhemmin vuonna´82 Wilkinson osallistui improvisoidun musiikin kesäkouluun ja tapasi mm. Peter Brötzmannin ja tie oli selvä. Väsymätöntä kiertämistä sekä lukuisia soittokumppaneita (Derek Bailey, Joe Morris, Steve Noble, Paul Hession, John Edwards, Brötzmann...) että parikymmentä julkaisua myöhemmin tämä arvostettu muusikko päätyy jälleen Suomeen puhisemaan. Ensi-iltana Häiriöjatseilla, seuraavana päivänä Porissa ja lopuksi Helsingin Huuto Galleriassa. Epäilemme että illan kuluessa suomalaisia artisteja päätyy herra Wilkinsonin seuraksi.

Vierailevaan joukkoon kuuluvat: Lauri Hyvärinen (kitara), Tommi Keränen (elektroniikka), Janne Tuomi (rummut) ja Ville Rauhala (basso), Kusti Vuorinen (urut, taskutrumpetti), Jari Kaukua (altosaksofoni).

Wilkinson, Hyvärinen, Keränen

Häiriöjatsit bigband!

Wilkinson vs. Tuomi. Visiting Pori Art Museum.

GENTLE EVIL

Jumalauta. Tulin, näin ja koin. Tai tämä sama futuurissa. Tommi Keräsen ultraelektroniikat saavat pitkän tauon jälkeen vastustajakseen Janne Tuomen hienostuneen vyörytyksen yhtyen lopuksi brutaaliksi improvisoinniksi. Nelikymppinen Janne Tuomi on paljon kokenut perkussiovirtuoosi, jonka repertuaari liikkuu kutakuinkin Porilaisen Circlen ja Markku Peltolan soololevyjen lisäksi kauas improvisoituun musiikkiin ja klassiseen ilmaisuun päätyen vankkaan soolotuotantoon. Tommi Keräsen ilkeät ja samalla korvia puhdistavat elektroniset äänet ovat tehneet vankan vaikutuksen kuuntelijoihin ympäri Eurooppaa. Yhteistyötä on tehty lukuisten aktien kanssa laidasta laitaan soittaen, äänittäen ja masteroiden. Aina jotain namiskaa vääntämässä.
linkit:
JANNE TUOMI
TOMMI KERÄNEN

BUNDOLO! featuring JARI KAUKUA

Bundolo! on hyvin vapaamuotoinen ryhmittymä Tampereen suunnalta. Kokoonpanossa vaikuttavat Janne Tuomi (rummut), Sami Sippola(saksofoni), Ville Rauhala (basso) ja Kusti Vuorinen (taskutrumpetti ym.). Muutaman keikan heitettyään on miehistö ja sen voimasuhteet hyväksi todettu. Tällä kertaa tämä free-sessio soitetaan ilman Sippolan läsnäoloa miehen ollessa estynyt (lue: muualla keikalla), mutta kuin tilauksesta on Jari Kaukua lupautunut sekoittamaan pakkaa saksofonillaan.

"Jari Kaukua on jyväskyläläinen vapaaseen improvisaatioon keskittyvä puhallinsoittaja, joka on tuttu mm. The Henologists -yhtyeen saksofonistina. Miehen aiemmista yhteyksistä mainittakoon yhtyeet Numinosum, Sefahat ja Sortie. Jarin soitossa on läsnä koko vapaan improvisaation traditio hyvin suoralla ja paljaalla tavalla: tiheät sävelryöpyt elävät rinta rinnan korvia tuulettavan yläsävelistön sekä kuulokyvyn rajoja testaavan hiljaisuuden kanssa." (Topias Tiheäsalo)

Brötzmannin soitossa raaka voima ja uskomaton intensiteetti yhdistyvät syvään melodiseen ymmärrykseen ja hallittujen kokonaisuuksien luontiin laajoissa improvisaatioissa. Oppi-isä Albert Aylerin vaikutus kuuluu voimakkaana taustalla ennakkoluulottomana asenteena mutta Brötzmann on kehittänyt pitkällä urallaan itselleen omaleimaisen ja eri tyyleihin sujuvasti taipuvan ilmaisun.

Brötzmann on soittanut ensilevytyksensä, vuonna 1967 julkaistun For Adolphe Saxin, jälkeen yli sadalla musiikillisia konventioita haastaneella levyllä. Näistä ehkä tunnetuimmaksi on noussut vuoden 1968 yhteiskunnallista kuohuntaa raivoisasti ilmentävä Machine Gun. Brötzmannin uraan kuuluu levytyksiä vaihtelevilla kokoonpanoilla, soololevyistä kymmenmiehiseen Chicago Tentetiin. Lukuisista yhteistyökumppaneista mainittakoon mm. Evan Parker, Derek Bailey, Edward Vesala, John Zorn ja Bill Laswell.

Tyylillisesti Brötzmann on kotonaan niin avantgardistisissa, uuteen musiikilliseen ymmärrykseen pyrkivissä kokeiluissa kuin rytmimusiikin historiaa monipuolisesti soveltavissa perinteisemmissä kokoonpanoissaan. Jälkimmäisiin kuuluvat 90-luvulla suurta suosiota keränneet Last Exit ja Aylerin suuntaan kumartava Die Like a Dog Quartet.

Brötzmann on itseoppinut multi-instrumentalisti ja koulutukseltaan kuvataiteilija. Puhaltimista hän on ilmaisussaan käyttänyt eniten tenorisaksofonia ja klarinettia.

PETER BRÖTZMANN & BLACK MOTOR

HÄIRIÖJATSEILLA Herr Brötzmann soittaa sooloesityksensä lisäksi setin myös maineikkaan Black Motor orkesterin avittamana. Black Motorin pojat ovat sekaantuneet hieman tahtomattaankin Häiriöjatsien järjestelyihin alusta saakka, eikä yhtye näissä ympyröissä liikoja esitelyjä kaipaa. Aiempina soittotovereina ovat jo kerenneet niittää mainetta Jukka Orma, Raoul Björkenheim, Verneri Pohjola, Pena Dassum...ja lukuisat muut. Peter Brötzmann tuumaili iltamaan mahdollista soittokumppania ja hieman Paal Nilssen-Loven vihjeestä päätyi juuri Black Motoriin. Yhteistyökuvio on paperilla selviö, mutta miten käy keikkatilanteessa...

MUSCLE KINGS OF MEXICO

Muscle Kings of Mexico eli duo Rauhala/Sippola (2/3 Black Motorista) joiden tuleva pitkäsoitto enteilee keikastakin vapaamuotoista ja rytmikästä rypistystä ilman lyömäsoittimia. Ville Rauhalan jäntevä basson käsittely taipuu niin moneen muotoon ettei voi kuin ihmetellä vierestä. Samaan aikaan samalla lavalla saksofonisti Sami Sippola puuskuttaa fonejaan huomattavasti vapautuneemmin kuin aiemmin ja takuuvarmalla mehevällä tyylillään. Rummuttomuus ei sitten varmasti vaivaa. CD ulkona heti jatsien jälkeen!

Muscle Kings Of Mexico vuodelta 2012 (Sippola/Rauhala-duo).

Pekko Käpin ja Nuutti Vapaavuoren yhteistyön hedelmiä viilaillaan juuri äänitekuntoon. Käpin traditional-henkinen jouhikon käsittely ja vangitseva laulu saavat aisaparikseen kokeilevan Vapaavuoren. Torstai iltana heinäkuun puolella joudumme todistamaan mistä on kysymys. Laajeneeko tajunta vai tipummeko tuolilta. Ainakin kaksi mahdollista vaihtoehtoa.

HÄIRIÖJATSIT
13.7.2011 Telakka, Tampere
Soitto alkaa noin kello 21.00
Fly Rite Festivals ja Kissankusi Records esittää:

HÄIRIÖJATSIT iskee jälleen! Okei, viime vuotisen pläjäytyksen jälkeen on vaikeampi pistää paremmaksi, mutta jojoon pitäisi itsensä vetää jos ei edes yrittäisi. Tarjolla häiriövapaan Tammerfestin varjossa epätodellista rutinaa ja pauketta, jota kelpaa muistella kaiholla seuraavankin päivänä, vaikka mahanpohjassa kiertäisi niin villi musiikki kuin väljähtänyt olut. Oikeastaan tarjolla on kolme esiintyjää, kuten edellisenäkin vuotena, asia on vain nyt verhoiltu komean nimihirviön alle. Can Can Heads saa seurakseen lavalle Mohelin fonisektion. Pietarista visiittillä oleva saksofonisti Ilia Belorukov saa sitten vastaavasti vieraakseen Mohelin rumpusektiot ja huhu kertoo, että heidän toverikseen lavalle astuu myös kitaristi Topias Tiheäsalo. New Garden Orchestra on niin tuore tapaus, että tätä kirjoittaessa nimi on ollut olemassa noin kaksi vuorokautta, luotsina Otto Eskelinen. Kokonaisuudessaan tämä mysteeri ratkaistaan kuulovoimin heinäkuisena keskiviikkoiltana Telakan alakerrassa.

Soittojärjestys:
New Garden Orchestra
Can Can Heads +Mohel
Belorukov/Tiheäsalo +Mohel

MOHEL
"Babylon Bypass" levy-arvio:
Tämä nimi kirjoitetaan pariin ohueen kirjaan: hyvän freejazzin ja suomalaisen freejazzin.

Omien kuuntelutottumusteni kannalta freejazzilla on yksi tärkeä yhtymäkohta jamaikalaisiin sinkkuihin: riddimistä tietää neljän tahdin sisää, onko siitä mihinkään. Sinkkupinon läpikäynnissä ei pitkään nokka tuhise.

Freejazzissa toimii sama idea. Minulle siitä on musiikkina ajattelu ja kaikenlainen akateeminen kuivailu kaukana. Parhaimmillaan, kuten tällä levyllä, meno on hienhajuista ja raivokasta. Ja kun soundeissa on vielä hiukan blackmetal-tuhnua, mikä voisi olla parempi tapa viettää ensimmäinen päivä kotona yksin pitkän ja perhetäyteisen joululoman jälkeen? Hienoin asia tällä levyllä on kahden rumpalin käyttö. Sillä saadaan aikaan aivan tajuton liikevoima, joka ei hellitä hetkeksikään. Kun tähän lisätään hiukan baritonin mörinää, niin se pohjavirta, jonka päällä energia lepää, on synnytetty.

Jos tykkäät hienosta freejazz-machoilusta, Mohel on hyvä valinta. 4/5 (Tolonen / Soundi 1/09)

Mohelin torvet (pic:Jussi Jänis)

ILIA BELORUKOV
Tämä reilu kakskymppinen fonisti Venäjän Pietarista on vieraillut maassamme aiemminkin. Nyt oli aika uudelle haasteelle. Taustalle Mohel-yhtyeen hurjat, mutta niin erilaiset rumpalit Jaakko Tolvi ja Petri Pirtilä. Lisukkeeksi pistetään kitaristi Topias Tiheäsalo. Belorukov on ahkeroinut kokeilevan ja vapaan musiikin parissa, niin soolona kuin useissa eri kokoonpanoissakin. Hieman himmeää ja pienimuotoista soittoa tai äärimmäistä meteliä, siinä sopiva pohja illan annille.

"A promising saxophonist of a brand new formation who's not overburdened with problems we have... he plays much and easily."
Vladislav Makarov

http://www.myspace.com/belorukov

TOPIAS TIHEÄSALO
Klassista kitaraa opiskellut Tiheäsalo taitaa hillityn viileän soittotyylin tai vaihtoehtoisesti improvisaatio-metallin (Pymathon). Anteeksiantamattomalla kitarasoundilla paljastetaan kaikki pienetkin nytkähdykset ja äännähdykset. Niinpä eräänä keskiviikkoiltana Tiheäsalo istutetaan jälleen ystävänsä Belorukovin seuraan. Ja sitten vain odotellaan mitä siitä seuraa.

Topias at Kutomo (pic: Pekkola)

NEW GARDEN ORCHESTRA
Soittaa melodista avantgardea. Yhtyeen ohjelmisto koostuu sävellyksistä, joiden rakennusaineita on ammennettu musiikkikulttuureista ympäri maailman. Kokoonpano taipuu taidemusiikkia lähentelevistä sävyistä primitiivisiin rituaaleihin, sekä elämän mysteereihin.

Kokoonpano:

Konsta Eskelinen: Viulu
Otto Eskelinen: Alto Sax, Alto Cl.
Sami Sippola: T.Sax
Ville Rauhala: Bass
Janne Tuomi: Perc

Herra Otto Eskelinen ja lumoava ympäristö.

CAN CAN HEADS
Can Can Headsin eräänlaiselle hiukan vapaamuotoiselle rytmiräjähdykselle tapahtuu tänä kyseisenä iltana kummia. Eikä ainoastaan siksi, että bassonsoittajan virkaa hoitava jäsen viettää aikaansa juuri ko. iltana Bulgarian lämmössä, vaan myös siksi, että lavan edustaa täyttää tällä kertaa kokonaiset kolme kappaletta saksofonia. Myös soittajat ovat seurana. Normaaleissa merkeissä CCH ruttaisi esityksensä "siistiin" kompaktiin pakettiin, joka sisältää hieman pohjalaista hulluutta ja vähintään saman verran pääkaupungin seudulta vinksahtanutta jyrää. Onko luvassa CCH plays Mohel vaiko toisin päin, voi kun tietäisi.

Can Can Heads jumppaa Kaapelitehtaalla (pic: Jussi Jänis)

Kissankusi Records ja Fly-Rite Festival tarjoaa:
HÄIRIÖJATSIT

Telakalla keskiviikkona 14.7.2010
alkaa klo 21, liput 8e

KEN VANDERMARK/PAAL NILSSEN-LOVE DUO (US/NOR)
Yhdysvaltalainen Ken Vandermark tunnetaan parhaiten Vandermark 5 -kvintetistään, joka on huimalla julkaisumäärällään onnistunut hankkimaan laajan kuulijakunnan ympäri maailman. Vuonna 1994 mies esiintyi The Vandermark Quartetinsa kanssa loistokkaasti Tampere Jazzeilla juuri ennen John Zornin Masada-yhtyettä, ja seuraavana vuonna artisti oli mukana Albert Ayler -tribuuttiyhtyeessä Witches & Devils. Lisäksi Vandermark tunnetaan Peter Brötzmannin Chicago Tentetistä, Territory Bandistä sekä lukuisista muista projekteista. Uransa aikana yli sadalla julkaisulla soittanutta Ken Vandermarkia muistettiin vuonna 1999 arvostetulla MacArthur Fellowship -palkinnolla, jonka edellisiä saajia ovat olleet monet jazzin suurnimet Cecil Taylorista, Max Roachiin ja Anthony Braxtoniin.
Norjalainen Paal Nilssen-Love on viimeisten vuosien aikana vakuuttanut niin kuulijat kuin kriitikotkin tinkimättömällä tehokkuudellaan ja taidoillaan. Myöskin lukuisissa kokoonpanoissa vaikuttava artisti tunnetaan parhaiten ”toiminta-jatsin” ilosanomaa levittävästä The Thing -yhtyeestä, joka on viimeiset vuodet levyttänyt maineikkaalle Smalltown Superjazzz –levymerkille. Nilssen-Love on aikaisemmin vieraillut Suomessa esimerkiksi Tampere Jazz Happeningissa vuonna 2003, jolloin rumpali esiintyi yhdessä Raoul Björkenheimin Scorch Trion kanssa. Molden jazz-festivaalin residenssi-taiteilijanakin Chick Corean ja Pat Methenyn tavoin vaikuttanut mies on tehnyt yhteistyötä myös Sonic Youthin Thurston Mooren sekä muusikko Jim O´Rourken kaltaisten vaihtoehtorokkareiden kanssa.
Ken Vandermark ja Paal Nilssen-Love aloittivat yhteistyönsä vuonna 2000. Toistaiseksi parivaljakko on julkaissut viisi albumia, joista viimeisimpänä ”Milwaukee Volume” ilmestyi viime vuonna.
Ken Vandermark: saksofonit, klarinetti
Paal Nilssen-Love: rummut
www.kenvandermark.com
www.paalnilssen-love.com

PEKKO KÄPPI
Jouhikon suurlähettiläs Pekko Käppi julkaisi tänä vuonna uuden levynsä "Vuonna '86". Ahkera maailmanmatkaaja esiintyy usein soolona sekä monentyyppisissä yhtyeissä mm. Kiila, Jouhiorkesteri, Lau Nau, Vilddas, Taco Bells. Telakalla kuullaan miehen vahva soolosetti.
Pekko Käppi: jouhikko, laulu
www.pekkokappi.com

BLACK MOTOR
Black Motor julkaisee tänä kesänä uuden levynsä "Never Out Of Fashion-live in Amsterdam" jonka tiimoilta trio keikkailee peruskokoonpanollaan sekä vierailijoiden kera. Sanan taitaja Dxxxa ja trumpetisti Verneri Pohjola kuuluvat kesän vierailijoihin.
Sami Sippola: saksofonit
Ville Rauhala: kontrabasso
Simo Laihonen: rummut
www.blackmotor.com